Valtamarski, Osgiliathin ruhtinas

Asema

Perhe

Vinyaran

(1548 – )

Prinssi Vinyaran syntyi vuonna 1548 isoisänsä kuningas Hyarmendacil II:n valtakauden varhaisina vuosina. Hänellä oli yksi veli, Minastan, jonka kanssa hän kilpaili kaikesta metsästyksessä ja aseleikeissä, ja kolmekymmentä vuotta vanhempi velipuoli josta tuli aikoinaan kuningas Telemnar. Hyarmendacil II oli äkäinen ja epäluuloinen kuningas, joka karkotti sukulaisiaan maanpakoon pienimmästäkin epäilystä, että heistä saattaisi olla vaaraa kruununperimykselle. Myös Vinyaran lähetettiin nuorena ritarina sotimaan Haradiin jouduttuaan keskellä skandaalia, jossa hän ja hänen veljensä olivat yhdessä tehneet serkkunsa Melabrian Aranelaithin raskaaksi.

Vinyaran eli vuosikymmeniä maanpaossa Haradissa, oppi paikallisia kieliä ja tunsi hyvin eteläisen kulttuurin. Hän meni 1606 naimisiin alhaissyntyisen naisen Emeldirin kanssa osoittaakseen, ettei hänellä ollut kiinnostusta kruunuun. Poika Mindacil syntyi vuonna 1608. Hyarmendacil II:n kuoltua 1621 Vinyaranin isä Minardil peri kruunun ja teki pojistaan kenraaleita. Vinyaran ja Minastan rakastivat toisiaan, mutta myös kilpailivat kaikessa mahdollisessa, ja heidän suhdettaan rasitti edelleen jatkunut rakkaus Melabrian Aranelaithia kohtaan. 1629 veljekset kävivät riidan päätteeksi kohtalokkaan kaksintaistelun jossa Minastan sai kuolettavan vamman, mutta piilotti sen kaikilta. Kaksi päivää myöhemmin verenhukasta heikentynyt Minastan putosi hevosen selästä metästysretkellä ja kuoli. Kuolema pantiin metsästysonnettomuuden piikkiin, mutta Vinyaran syytti itseään tapahtuneesta lopun ikäänsä.

Vanhimmankin veljensä kuningas Telemnarin kuoltua Vinyaranista olisi tullut kuningas, mutta hän luopui kruunusta veljenpoikansa hyväksi. Prinssi Vinyaranista tuli asevoimien ylipäällikkö ja mahtitekijä valtaistuimen takana, joka johti omaa hoviaan ja puoluettaan Osgiliathista käsin. Tarondorin keskittyessä juhliin ja naamiaisiin prinssi Vinyaran ja käskynhaltija Dior käytännössä hallitsivat koko maata. Samaan aikaan leskeksi jäänyt Vinyaran päätyi uudelleen suhteeseen nuoruudenrakastettuna Melabrianin kanssa.

Vinyaran luopui valtamarskin tehtävistä 1645, mutta palasi takaisin veljenpoikansa pyynnöstä armeijan ylipäälliköksi viisitoistavuotisen sodan puhjettua. Hän jäi vuotta myöhemmin Sangahyandionin sotavangiksi ja vietti suurimman osan sodasta panttivankina Ramlondissa. Sodan jälkeen Vinyaran palasi takaisin vanhaan virkaansa mutta sekaantui vanhalla iällä puoluepolitiikkaan. Hän pyrki masinoimaan kummipoikansa Elatarin Tarondorin perijäksi ja soti mm. Punaista kättä ja muita Ereinionin puolueen kannattajia vastaan 1668-1669. Vuoden 1670 välitystuomio ratkaisi Elatarin perimyksen sillä ehdolla, että Vinyaran luopuu poliittisesta vallastaan valtaistuimen takana ja antaa Tarondorin hallita itse. Vinyaran pakotettiin eläkkeelle ja jäi perintövirkaansa Osgiliathin ruhtinaaksi.