 |
 |
Gondorin 27. kuningas
Elendilin, Meneldilin ja Eldacarin huonetta
(1577 – )
Minastir Minastanin poika, Tarondor Eldacarion Anárion, Elendilin perijä ja Uskollisten puolustaja, syntyi äpäränä Rond Rhandirissa läntisessä Anfalasissa vuonna 1577. Hänen isänsä oli prinssi Minastan, kuningas Hyarmendacil II:n pojanpoika, silloin vähäpätöinen ritari Valkoisen Puun Komppaniassa. Kuningas oli karkottanut prinssi Minastanin Anfalasiin, osaltaan poliittisista syistä, osaltaan siksi että Minastan oli sekaantunut alaikäiseen ylhäisönaiseen Melabrían Aranelaithiin ja saattanut hänet raskaaksi.
Melabríanin ja Minastanin suhde pidettiin poissa julkisuudesta sillä se oli tavallista ongelmallisempi: Melabrían oli ollut myös Minastanin nuoremman veljen Vinyaranin rakastajatar, eikä lapsen isyydestä ollut kiistatonta varmuutta. Myös Vinyaran karkotettiin ulkomaille, varmuuden vuoksi Etu-Haradiin Haruzanin vasallikuninkaan luokse. Kukaan ei olettanut että kohtalolla olisi ollut suuriakaan suunniteltuna nuoren Minastirin päänmenoksi, joten hän sai elää pitkän, vapaan ja kurittoman nuoruuden suhteellisen yksinkertaisissa oloissa Anfalasissa.
Nuorena aikuisena Minastir tunnettiin lähinnä ylivelkaantuneena elostelijana. Hänellä oli vakava romanttinen rakkaussuhde Glanhirilaisen vallasnaisen Fimalcan kanssa sekä yhtä pitkäikäinen romanttinen ystävyyssuhde Curvegil Rúthionin, kauniin nuoren metsästäjän kanssa. Rúthion ja Minastir viettivät kokonaisia kesiä yhdessä kalassa Pinnath Gelinin vuorilla, Calenhir-joen yläjuoksulla. Joskus Fimalca oli heidän mukanaan, joskus nuoriherra Rúthion ja Minastir olivat kuukausia vain keskenään.
Minastirin isä, ylpeä ja kovapäinen ritari Minastan, kuoli vuonna 1629 veljeään Vinyarania vastaan käydyn kaksintaistelun seurauksena. Minastir päätti jäädä länteen, hankki itselleen talon Glanhirista ja meni kihloihin Fimalcansa kanssa. Heidän esikoispoikansa syntyi 1632. Ei kulunut vuottakaan, kun rauhallinen maalaiselämä oli mennyttä ja Minastirin elämä kääntynyt täysin raiteiltaan.
Gondor joutui tuhoisaan sotaan Umbarin merimahtia vastaan. Pelargir hävitettiin ja kuningas Minardil surmattiin. Sodan saappaissa idästä saapui hirveä rutto joka hävitti kolmasosan kaikista ihmisistä. Talonpojat jättivät peltonsa ja käsityöläiset pajansa; aateliset pakenivat piilopirtteihinsä ja metsästysmajoihinsa. Rutto ei säästänyt ylhäisiä eikä alhaisia. Se vei mukanaan Minardilin perilliset, kuningas Telemnar Laupean ja hänen neljä lastaan, Minastirin serkut. Anfalasilaisesta tuhlaajapojasta tuli pyytämättä ja yllättäen kruununperillinen.
Kun Minastirin setä Vinyaran kieltäytyi kruunusta, muita ehdokkaita ei jäänyt jäljelle: Gondorin Suuri Neuvosto voiteli Minastirin Gondorin 27. kuninkaaksi. Hän otti hallitsijanimekseen Tarondor, ”Gondorin kuningas”. Samalla Tarondor joutui eroamaan Fimalcasta ja menemään naimisiin Neuvoston valitseman poliittisesti sopivan morsianehdokkaan kanssa, mitä Tarondor ei koskaan antanut anteeksi aatelistolle. Melkein ensimmäisenä hallitustekonaan Tarondor joutui suostumaan häpeälliseen rauhaan Umbarin kanssa ja hyväksymään ankarat sotakorvaukset.
Tarondor ei voinut kauaa pysyä erossa Fimalcastaan, vaan tuotti hänet ensin salaa luokseen ja otti sitten virallisesti rakastajattarekseen. Myös Curvegil Rúthion ajautui kuninkaan vetovoiman myötä pääkaupunkiin, missä hänestä tuli miekkailunopettaja ja henkivartijoiden kapteeni. Käskynhaltija Diorin hyvän hallinnon alla maa alkoi hitaasti toipua koettelemuksistaan ja Tarondor sai kansan suussa liikanimen ”lystikäs kuningas”, sillä hän oli ylenmäärin ihastunut erilaisiin naamiaisiin ja hupeihin.
Tarondorin hallituskausi on ollut täynnä kuohuntaa ja suuria muutoksia: Pääkaupungin siirto Minas Anoriin 1640, valkoisen puun taimen istuttaminen, viisitoistavuotinen sota Umbarin kanssa, kamppailu kruunusta Sangahyandionia vastaan, Ithilienin kapina, aateliston jakautuminen kuninkaan ja kuningattaren puolueisiin, uudistusmielinen liikehdintä kaupungeissa, diplomaattisuhteiden avaaminen Khandiin. Yksityiselämässään kuningas oli jumissa pakotetussa avioliitossaan ja hänen poikiensa välille syntyi verinen riita perimyksestä. Konflikti ratkesi vuonna 1670 kun Suuri Neuvosto hyväksyi kuninkaan avioeron, vanhin poika Ereinion muutti pysyvästi länteen Andrastin ruhtinaaksi ja Elatarista tuli uusi kruununprinssi. Nuorin poika Tuilin oli kuollut veljesten välisen sodan seurauksena jo aiemmin.
Vuonna 1674 Tarondor erotti käskynhaltija Ecthelionin ja nimitti vanhan diplomaatin ja kielitieteilijän Meldin Lebennivetin uudeksi pääministerikseen. Samalla Tarondor otti itselleen uuden virallisen lempinimen Envinyatar, "uudeksitekijä".