Vapaaherra ja Pelargirin ruhtinas
Orchaldor-Eldalóten huonetta

Asema

Perhe

Mordulin

(1603 − )

”Sekasorto on vain hyväksi tälle kaupungille. Yhtäkään miestä ei kunnioiteta ennen kuin näyttää siltä, että hän on saanut aikaan jotain. Jos minä aion tulla tämän kaupungin ruhtinaaksi, minun täytyy näyttää rauhantekijältä ja sovittelijalta. Mutta se on mahdollista vasta kun väkivalta ja levottomuus ovat saaneet vallita niin kauan, että sitä seuraava rauhantila tuntuu oikeasti siunaukselliselta.”

Mordulin, ”Prinssi”, oli pelargirilainen valtiomies, Suuren Neuvoston jäsen ja kaksoissiskonsa Elanorin ohella mahtavan Orchaldor-Eldalóten suvun perijä. Hän oli Pelargirin ruhtinaan Túrin Orchaldorin pojanpoika. Isänsä Moreinionin omaisuuden osituksen jälkeen Mordulinille jäi Orchaldorien vanha viinitila Arnachissa, Barfalasin ja Tund Rhofelin kartanot, Ered Imduinin metsästysmaja sekä suurin osa suvun arvokkaista kaupunkikiinteistöistä. 

Mordulin eli pitkälle keski-ikään asti isänsä valvovan silmän alla ja tämän ohjauksessa. Isä ja poika riitelivät usein. Mordulin oli toiminnan mies, joka ennen kaikkea paistatteli tapahtumien valokeilassa. Tuhlailevainen ja suureellinen elämäntyyli toi hänelle useita hyödyllisiä ystäviä, joiden palveluksiin Mordulin usein turvautui. Hän liikkui taitavasti kaikenlaisten yhteiskuntaluokkien parissa ja puhui yhtä helposti niin torimuijalle kuin kuninkaallekin. 

Hän aloitti virkauransa vaatimattomasti 1658 Lebennin prokuraattorinvirastossa setänsä Seregon Orchaldorin alaisuudessa. 1660 hän toimi Lebennin maakunnan toisena verotarkastajana. Vasta isän kuoleman jälkeen 1661 Mordulinin ura todelliseen nousuun. Lebenninin uudeksi maaherraksi valittiin Mordulinin sisaren aviomies Raimond Serni. Mordulinista tuli maaherran yksityissihteeri, missä ominaisuudessa hän pääsi käsiksi koko maakunnan raha-asioihin. Tätä ja perittyä omaisuuttaan hän käytteli anteliaasti tavoitellessaan niin rahvaan suosiota. Ylimystön suosion hän sai uhkapelipöydissä ja tanssilattioilla.

Saatuaan perinnön haltuunsa Mordulin innostui raviurheilusta. Hän osti itselleen Lebenninin suurimmat hevostallit joilla jalostetaan kilparatsuja. Pian Mordulinin liiketoimet levisivät Pelargirista Linhiriin ja ympäri Lebenninin maakuntaa. Hän rakennutti sekä Linhiriin että Pelargiriin uuden raviradan, lahjoitti huomattavia summia molempien kaupunkien köyhälistön elättämiseen ja kustansi omasta pussistaan Pelargirin merimuurien korjaamisen. Isänsä ja isoisänsä muistoksi hän rakennutti suureellisen marmorisen mausoleumin Pelargiriin.

Pelargirissa jo useita vuosia sodan aikana jatkuneet levottomuudet kärjistyivät vuoden 1662 aikana veriseksi jengisodaksi ja mellakoiksi. Viimeinen jengien välienselvittely johti vakavaan tulipaloon, joka hävitti pohjoiset slummit ja kohteli kaltoin myös Kuninkaankaupunkia. Mordulin nimitettiin joulukussa 1663 Sataman jälleenrakennuskomission johtoon. Kapinallisen rahvaan tyynnyttämiseksi ja jengisotien lopettamiseksi kuningas Tarondor lakkautti lopulta kaupunginosien omat raadit ja neuvostot ja nimitti Mordulinin keskivuoden päivänä 1664 Pelargirin ruhtinaaksi poikkeusvaltuuksin. Tuhansien pelargirilaisten seuraamassa virkaanastujaispuheessaan Mordulin julisti hävittävänsä kaupungista väkivallan ja rikollisuuden, lopettavansa puolueriidat ja työskentelevänsä jotta Pelargir olisi taas samanlainen kaupunki kuin Merikuninkaiden aikana, Belfalasin lahden helmi ja Keski-maan satamista ensimmäinen.

Mordulinin nousu Pelargirin ruhtinaaksi osui yksiin Kolmannen merirosvosodan päättymisen kanssa. Hän tarjosi välittömästi töitä kotiutetuille merimiehille ja sotilaille Pelargirin jälleenrakennustyömaalla. Samalla hän laajensi yksityisiä maatilojaan Arnachissa ja kunnosti Barfalasin kartanonsa vastaamaan paremmin uutta asemaansa.

Kritiikki ja vastoinkäymiset

Mordulinin äkillinen rikastuminen ja ripeä kiipiminen tyhjästä kuninkaan luottohenkilöksi herätti aikalaisissa myös kritiikkiä. Hänen poliittiset vastustajansa, etenkin lippueamiraali Findamir Rian ja Morvegilin suku syyttivät häntä julkisesti korruptiosta ja esittivät epäilyjä valtion varojen väärinkäytöstä. Hänen tulonsa etenkään ennen ruhtinaan arvoa eivät mitenkään voineet riittää lukuisiin hankintoihin ja rakennustöihin. He muistuttivat myös Mordulinin luonteen huonoista piirteistä, kuten uhkapeleistä. Oletettuja väitteitä kiristyksestä ei kuitenkaan voitu näyttää toteen. Mordulin oli lippueamiraali Findamir Rianin mukaan käyttänyt myös laivastolle tarkoitettuja Lebenninin maakunnan verotuloja hyväntekeväisyyteen omissa nimissään.

Jälkimmäisen väitteen Mordulin itse kuittasi "vanhan ukon levittämänä katkerana satuna" ja muistutti miten myös Morvegilin suvun nousuun ruton jälkeisinä vuosina liittyi samanlaisia väitteitä. Menoihinsa ja tuloihinsa kohdistettuja teorioita Mordulin piti täysin tuulesta temmattuina, ottaen huomioon että samaan aikaan toimiessaan Pelargirin jälleenrakennuskomission johtajana hän oli myös ottanut henkilökohtaisen kolmen miljoonan mirianin lainan Malrédin pankilta perintöään vastaan.

Valtansa huipulla ollessaan Mordulin liittoutui etelä-Ithilienin valtasuvun Alagdorien kanssa ja nai kreivi Alagdorin vanhimman tyttären Anarwenin. Tämä takasi Mordulinin liiketoimien laajentumisen myös Anduinin etelärannalle. Hänen suurin projektinsa ja lempilapsensa oli Suur-Gondorin Kauppakomppania, joka perustettiin 1671 osana Mordulinin suurta suunnitelmaa Merikuninkaiden ajan taloudellisen menestyksen palauttamiseksi. Alagdorit, Sernit ja myös Harnendorin suuriruhtinas Aranel Mírlond rahoittivat kauppakomppaniaa avokätisesti.

Mordulinin epäonneksi Alagdorit osoittautuivat liiton vahvemmaksi osapuoleksi. Nouseva uskonnollinen reformiliike ja Sernien tyly politiikka rahvasta kohtaan aiheuttivat 1673 Lebenninin historian toiseksi laajimman kansankapinan, jonka aikana talonpoikaisarmeija valloitti Pelargirin. Ruhtinas Mordulin haavoittui vakavasti yritettyään neuvoteltua kapinallisten kanssa. Alagdorit, joiden armeija oli valmiusasemissa joen etelärannalla, valloittivat Pelargirin ja julistivat sinne oman hallintonsa rauhan ja vakauden palauttamiseksi. Mordulin joutui käytännössä kotiarestiin ja suostumaan kaikkiin Alagdorien vaatimuksiin.