 |
 |
Entinen kuningatar
Vapaaherratar Naur Amrûnin huonetta
(1595 – )
Mírien on legendaarisesta kauneudestaan tunnettu Gondorin kuningatar, kuningas Tarondorin puoliso, prinssi Elatarin äiti ja osa vaikutusvaltaista belfalasilaista Naur Amrûnin klaania. Hänen isänsä on Barahir Tarnost, suuriruhtinaan valtamarski ja Belfalasin vakauden tae. Hänen äitinsä kuoli jo nuorena synnytyksen jälkeisiin vaivoihin.
Kun nuoresta Minastanista tuli äkkiarvaamatta kuningas Tarondor, Gondorin Suuri Neuvosto järjesti hänet välittömästi naimisiin. Neuvosto ja silloinen hallitus (jonka jäsen Barahir Tarnost oli) piti Mírieniä ihanteellisena kuningatarehdokkaana. Hän oli niin puoleensavetävä, että nuorena häntä kutsuttiin Lúthieniksi. Hänen oli symboli jonka kautta Tarondor saisi koko Belfalasin ja vanhan aateliston tuen. Mírien oli korkeasti koulutettu ja poikkeuksellisen sivistynyt nainen, joka voisi tasapainottaa Tarondorin moukkamaista luonnetta.
Avioliitto osoittautui pian rakkaudettomaksi. Mírien synnytti Tarondorille pojan Elatarin, mutta Tarondor palasi pian lapsen syntymän jälkeen takaisin vanhan rahvassäätyisen kihlattunsa luokse ja pakotti Mírienin ottamaan rakastajattarensa hovineidoikseen. Vuoteen 1645 mennessä hallitsijaparin ongelmat olivat muodostuneet niin syviksi, että kuningatar muutti konflikteja välttääkseen pois pääkaupungista Minas Ithiliin ja perusti sinne oman varjohovinsa. Siellä Mírien otti luotetukseen, tiedustelupäällikökseen ja tarvittaessa kaksoisolennokseen nuoren oppineen Lúthien Asgarilin, joka oli poikkeuksellisen samannäköinen kuin kuningatar. Mírienistä tuli taiteiden, tieteiden ja erityisesti naimattomien naisten suojelija ja mesenaatti.
Vuonna 1646 kuningas kosti kuningattarelle muuttamalla perimysjärjestystä ja julistamalla vanhimman poikansa, avioliiton ulkopuolella syntyneen Macarin kruununprinssiksi nimellä Ereinion, Andrastin ruhtinas. Elatar säilytti tittelinsä kuninkaallinen prinssi. Mírien, joka pelkäsi sekä itsensä että poikansa puolesta, vetosi sukulaisiinsa ja poikansa kummivanhempiin − suuriruhtinas Celdrahiliin ja valtamarski Vinyaraniin, Tarondorin setään. Heidän ympärilleen muodostui epävirallinen kuningattaren puolue, joka ajoi Gondorin Suuressa Neuvostossa ylhäisaatelin asiaa.
1650 kaltoin kohdeltu Mírien päätyi kirjeromanssiin etelämaalaisen kruununtavoittelijan Sangahyandionin kanssa. Välittäjänä toimi Mírienin uskottu, ruhtinas Moreinion Orchaldor-Eldalóte. Sangahyandion lupasi kostaa Mírienin loukatun kunnian puolesta, mikä osaltaan johti viisitoistavuotiseen sotaan Umbarin ja Gondorin välillä. Sangahyandion kukistui vasta vuonna 1663 ja sodan jälkimainingeissa monet jotka olivat kuuluneet kuningattaren puolueeseen joutuivat puhdistusten uhriksi.
Mírienin poika Elatar ja kruununprinssi Ereinion julistivat toisilleen verivihan ja alkoivat kerätä omia tukijoitaan. Kuningas ei voinut ottaa avioeroa kuningattaresta tai tehdä Elataria perinnöttömäksi, sillä se olisi loukannut syvästi Belfalasin suuriruhtinasta ja mahdollisesti ajanut Gondorin uuteen sisälissotaan. Pelot osoittautuivat todeksi 1668 kun kruununprinssi Ereinion alkoi vaatimaan itselleen vahvempaa asemaa hallinnossa ja ajamaan asiaansa asein. Kuninkaan setä Vinyaran, Belfalasin suuriruhtinas Celdrahil ja monet Ithilienin ja Anórienin aateliset ryhtyivät vastustamaan Ereinionin valtapyrkimyksiä. Belfalas hajosi sisällissotaan Naur Amrûnin perinteisten vihollisten noustua Celdrahilia vastaan ja vallankumouksellisen Punainen Käsi -liikkeen ryhdyttyä kannattamaan Ereinionia. Suuriruhtinas Celdrahil kaatui pian taistelussa ja pattitilanne ratkaistiin vuonna 1670 diplomaattisen välityksen avulla, johon Harnendorin suuriruhtinas Aranel Mírlond osallistui. Suuri Neuvosto myönsi kuninkaalle avioeron sillä ehdolla, että Mírienin pojasta Elatarista tehdään kruununprinssi. Näin myös tapahtui.
Mírien menetti asemansa kuningattarena ja Minas Ithilin ruhtinaana. Hän myi kaikki korunsa ja käytti omaisuutensa palkatakseen oman yksityisarmeijan taistelemaan Belfalasin sisällissodassa Naur Amrûnin puolella. Useita vuosia kestäneiden taistelujen jälkeen sekä Naur Amrûnin klaani että heidän vihollisensa Rosuldriet oli tuhottu. Mírien jäi Belfalasiin ja hänen myöhemmät vaiheensa ovat tuntemattomia.