 |
 |
Pohjois-Gondorin varakuningas,
Angrenostin ruhtinas, Imdoradin kreivi,
Araglasin huonetta
(1523 – )
Belatar on kuninkaan huoneen vanhin elossa oleva jäsen ja siten oikeutettu kantamaan Isildurin kypäriä, yhtä huoneen reliikeistä. Belatar on kuningas Aldamirin (1330-1540) nuorimman tyttären tyttärenpoika, valtamarski Vinyaranin pikkuserkku. Hänen setänsä Boromir oli Gondorin kapteeni ja kunnioitettu sotasankari, joka kaatui kuningas Aldamirin vierellä Harnen-joella taistelussa haradilaisia ja Umbarin kapinallisia vastaan. Belatar toivoi voivansa jatkaa setänsä viitoittamalla polulla. Palveltuaan neljä vuotta aseenkantajana hänelle ostettiin kornetin vakanssi Romenostin ratsuväkirykmentistä vuonna 1544.
Belatar teki pitkän uran ratsuväessä kohoten ensin ratsumestariksi, sitten ratsuväkirykmentin komentajaksi ja lopulta, yli sadan vuoden iässä, ratsuväen kenraaliksi ja Gondorin itäisten armeijoiden komentajaksi. Belatarin kokemus ja suosio sotavoimien keskuudessa teki hänestä nuoren kuningas Tarondorin hallituksen tärkeimmän tukipylvään. Tarondor myönsi hänelle Rautapihan linnoituksen avaimet ja teki hänestä yhden Kiveen katsojista. Belatar puolusti menestyksekkäästi Gondoria sen kaikkia vihollisia vastaan viisitoistavuotisen sodan aikana, valloitti Dor Wathuin ja saavutti lopulta niin korvaamattoman aseman, että Tarondor teki hänestä canotarin, kuninkaan valtaa käyttävän varakuninkaan ja sijaishallitsijan pohjoisessa.
Belatarin koko perhe menehtyi ruttoon 1636. Hänellä on yksi elossa oleva pojanpoika, Anardil (1627- ), joka on naitettu valtamarski Oleg Alagdorin vanhimmalle tyttärelle Caralle. Anardil on seurannut perheen sotaista kutsumusta ja on nyt Gondorin historian nuorin ratsuväen kenraali.